Rodun historiaa
Nykyinen mäyräkoiratyyppi on jalostettu Euroopassa ja rodussa on piirteitä saksalaisista, ranskalaisista ja englantilaisista ajokoirista sekä terriereistä. Varhaisimmat luotettavat maininnat rodusta löytyvät 1700-luvun alkupuolelta Saksasta.
Varhaiset saksalaiset mäyräkoirat olivat kookkaampia kuin nykyiset. Ne olivat korkearaajaisempia ja saattoivat painaa jopa 18kg. Tällöin mäyräkoirana tunnettiin ainoastaan lyhytkarvainen muunnos ja niitä käytettiin monipuolisesti metsästykseen. Ne olivat suunniteltuja mäyräjahtiin maan alla, kauriin, jäniksen ja ketun metsästykseen sekä jäljestämiseen. Nämä vietit ovat edelleen olemassa vahvoina ja nykyisiä mäyräkoiria käytetään samoihin tarkoituksiin vieläkin.
1800-luvulla alkoi eri karvanlaatujen luominen. Jotkin
lähteet kertovat, että pitkäkarvaisen jalostamiseen käytettiin cavalier
kingcharlesinspanieleita ja karkeakarvaisten luomiseen
dandiedinmontinterriereitä tai snautsereita. Varmaa tietoa asiasta ei
kuitenkaan ole.
Samoihin
aikoihin kiinnostus kaniinin metsästystä kohtaan kasvoi ja mäyräkoirista
haluttiin pienempiä, jotta ne mahtuisivat kaniinin perässä maan alle. Näin,
valikoivan jalostuksen avulla luotiin kaniini- ja kääpiömäyräkoirat. Lopulta
muunnoksia oli yhdeksän; kutakin karvanlaatua kolme, samoin jokaista
kokomuunnosta kolme.
Ensimmäiset mäyräkoirat saapuivat Suomeen Saksasta 1800-luvun lopulla, mutta niiden jalostusta ei tuolloin ajateltu sen tarkemmin. Vasta noin 1920 saatiin jalostustoiminta myös Suomeen. 1955 aloitti Suomen Mäyräkoiraliitto toimintansa.
